Kesä lähenee loppua, mutta säät ovat onneksi suosineet muutamaa kunnon saderyöppyä lukuunottamatta. Olenkin viettänyt loppukesän päiviä paljolti ajelemassa poneilla, sillä muutamat nuorukaiset sekä pari vanhempaakin kaveria ilmoitettiin poniraveihin, jotka ajetaan syyskuun alussa! Olemme kyllä treenailleet pitkin kesää, mutta viimeisen viikon verran olemme "reenanneet" huomattavasti ahkerammin. Saa nähdä miten mopot kulkevat, ainakin saadaan kokemusta jossei muuta. Ponikuskeiksi on värvätty muutama innokas ponikerholainen, jotka ovat myöskin hoitaneet oman osuutensa ponien ajamisesta. JM on myös vannoutuneena ravimiehenä innostunut tästä hommasta, eikä ole tavaton näky nähdä miestä kärryttelemässä hiekkateillä. Ainoaksi ongelmaksi on tullut se, että jonkun täytyy aina olla valjastamassa poni valmiiksi, sillä "momista narunpätkistä" ei raukka vieläkään ymmärrä pätkän vertaa. Ajattelin pakottaa miehen joku kerta osallistumaan ponikerholaisten mukana valjastusteoriatunneille, sillä iänikuinen valjastaminen alkaa jo pikkuhiljaa pänniä. Onneksi varusteiden poisottaminen on huomattavasti helpompaa, vaikka välillä saankin raivota kuraisista vermeistä, jotka on vain heitetty varustehuoneeseen myttyyn.

Lämppäritammamme Unna ei ole vieläkään päässyt ponivihastaan yli ja syksyn tarhajärjestelyt täytyikin suunnitella huolella. Lopulta päädyimme sijoittamaan lämppäritammat kauimmaiselle perätarhalle, josta mustalla tammalla ei ole suoraa näköyhteyttä ponitarhoihin metsikön takia. Ainoa miinuspuoli siinä on se, että ponit täytyy ratsastaa tai ajaa lämppäritarhan ohitse jos mielii parhaille maastoreiteille. Innolla odotamme millaisia show-esityksiä Unnalla on meille tarjota.

Viikko takaperin lauantaina meille syntyi toinen varsa Leon kaveriksi, vaikkakin erona aikasemmin syntyneeseen oriin tämä tytteli omistaa sentään jonkinlaista itsehillintää sekä ihan oikeat aivot. Tammavarsa on myös erittäin kauniin värinen, nimittäin mustanvoikko. Harmi, että myimme varsan jo ennen syntymää Ennille Melumäkeen, joten tätä harvinaisen väristä tammaa ei voida enää jättää kotii. Pitääkin joskus kokeilla samaa yhdistelmää, mikäli onni potkaisisi toisellakin kertaa. Varsalla ei ole vielä nimeä, sillä se on mietintämyssyn alla. Leo on kovin innoissaan uudesta leikkikaverista, mutta pikkutamma viihtyy mieluummin emänsä suojissa ja katselee epäluuloisesti ympäriinsä sinkoilevaa rautiasta salamaa.

Muuta mainitsemisen arvoista ei meidän mailla ole tainnutkaan tapahtua tässä parissa viikossa, ellei oteta lukuun, että JM voitti totoamalla 500 euroa viime viikonloppuna ja on jaksanut jauhaa siitä päivittäin, hän kun on kuulemma Oulunläänin kovin veikkaaja! Tällä 500 eurolla ajattelin, että saisimme vihdoin hankittua uudet kärryt Ivanille, mutta ennen kuin kerkesin kissaa sanoa oli seteli hävinnyt mersun "peruskorjauksiin". Ihmettelen kylläkin miten uusi madallettu etupuskuri ja alustavalot liittyvät peruskorjaukseen, mutta enhän minä niistä mitään ymmärräkään....