Jaahas, ponit on turvallisesti Suomen maan kamaralla ja asettuneet kukin tyylillään taloksi Loimupirttiin. Ravuritkin pääsivät Hämäläisen hektiseltä ravitallilta maaseudun rauhaan asumaan ja ainakin Ivanille (Ivan Bass) se tuntui tekevän hyvää. Tälläkin hetkellä kaksivuotias pojankoltiainen laiduntaa tyynen rauhallisesti russiorien seurassa, eikä edes yritä pitää jöötä - Kunkku (Lejonkungen) meinaan näytti kuka onkaan nykyisin Pohjanmaan oikea kunkku, eikä russiori tosiaan ota vastaväitteitä kuuleviin korviinsa! Sen sijaan Unna (Uni Magic) ei ollut ihan niin mieltynyt maisemanvaihtoon. Muutenkin hapanta naamaan näyttävä musta tamma saatiin kertaheitolla satakertaa sitruunaisemmaksi, kun sille näytettiin ensimmäinen pikkuponi. Unnalle koittaa siis riemukkaat ajat, kun pienet nassikat juoksentelevat ympäriinsä pitkin pihamaita ja raukkaparka joutuu sietämään mokomia kiusankappaleita.

Tämä päivä on kulunut aitatalkoissa, sillä taannoisen myrskyn ansiosta perätarhojen aitojen päälle oli kaatunut kunnon puunmötikkä, joka kaatoi puolet tarhan aidoista. JM:n kanssa saatiin vääntää tovi jos toinenkin moottorisahalla, ennen kuin mokoma tukki saatiin siirrettyä. Tulipahan samalla taas lisättyä muutama klapi talven varalle, jotta saadaan lämmittää taloa ja savupirttiä. Jos totta puhutaan, olemme olleet hieman laiskoja puutöissä ja 80% puuliiterin varastoista on peräisin muutaman kilometrin päästä, josta ostimme pari kunnon pinoa valmiiksi hakattuja halkoja. Onneksi rahalla saa ja hevosella pääsee...

Kumma miten paljon tekemistä voikin aina asutulla tilalla olla! Jos jokin paikka ei repsota valmiiksi, niin sitten vähintään joku poneista pistää sen repsottamaan samantien. Eilen syntynyt ensimmäinen Loimupirtin nimiin syntynyt kasvatti Loimun Leo on kyllä ehdottomasti tulevaisuuden täystuho, mukulalle kasvoi pirunsarvet päähän kolme minuuttia syntymän jälkeen. Onhan Leo hirmuisen suloinen, mutta että voikin olla niin veemäinen poni jo pienestä pitäen! Onneksi muuten meidän tallia asuttaa suhteellisen kilttejä russeja, joten yksi luonteikkaampi kaveri ei liene pahitteeksi. Göran on ehkä poniorilauman juntturaisin (ei ihmekään, että Leosta tuli vähän vinksahtanut), mutta Puppe, Patu ja Oliver ovat koko kolmikko täydellisiä lapasia ja tossuja.

Aitatalkoiden jälkeen päätin asettua aloilleni hyvän kirjan, teekupposen ja villasukkien kera, mutta JM päätti järjestää minulle mielekkäämpää tekemistä illaksi. Olin juuri saanut vaihdettua nukkavieruimmat ja mukavimmat lökärini jalkaan ja vajottua pehmeään nojatuoliin, kun mies tööttäsi ikkunan alla urheilumersunsa ratista ja vaatimalla vaati, että lähtisin mukaan raveihin katsomaan, kun Ivanin täysiveli juoksee koelähtönsä. Koitin vedota resuiseen ulkomuotooni, mutta JM:n mielestä olin täysin korrektisti pukeutunut. Eikä siis ihme, sillä mokoman miehenretaleen päälle ei saa kirveelläkään mitään verkkareita ja löllöhupparia kireämpää vaatetusta, paitsi joskus harvoin. Päätin kuitenkin olla järkyttämättä kanssakatsojia, joten vetäisin päälleni hieman siistimmät vaatteet ja nopeasti sipaisin puuteria ja ripsaria naamaan. JM:n mielestä tosin hommaan meni vähintään yhtä kauan kuin NHL:n varaustilaisuuteen konsanaan. Lupasin tulla mukaan sillä ehdolla, että emme viipyisi koko iltaa raviradalla, vaikka tiesinkin JM:n juuttuvan heti kaljahanojen läheisyyteen totolappuset käsissään ja hullunkiilto silmissään...